Norottaako?

Niin siinä nyt kävi että joku ikävä pieni tai suuri vatsatauti minuun tarttui vaikka kuinka yritin pistää kampohin. Tarkan kellonajankin osaan sanoa kun se alkoi. Aivan kesken kuivan kokouksen alkoi vatsasta kuulua eläimellistä kurinaa kun suolet menivät sekaisin vatsassa. Päässä alkoi hyöriä ja pyöriä ja oksennus pyrki kurkkuun. Siitä hetkestä alkaen olin aivan selvää sänkykamaa.

Join kuitenkin muutaman lasin sokerista mehua, hengitin raitista ilmaa, puskin muutaman kymmenen litraa hikeä ja selvisin loppupäivästä suurin piirtein kunnialla. Onnistuin jopa hoitamaan vapaaehtoistyö-nakin kunnialla. Hyvä minä.

Kotona kaaduinkin sitten heti sänkyyn ja yö meni jonkinlaisessa vessan ja liskounen välisessä välitilasssa. Aamulla oli aika vääntäytyä hiestä märästä sängystä soittamaan ensin töihin ja sitten uuteen tuttavuuteeni Kaarinan terveyskeskukseen.

Sain kuunnella puhelinvaihteen musiikkia 28 minuuttia, minua ennen nimittäin oli soittaessani yli 10 puhelua. Soitin kyllä tasan kahdeksan reikäreikä, mutta muutama muukin taisi olla lääkärin tarpeessa. Oli oikeasti mukavaa kuunnella kun noin 30 sekunnin välein ilmoitettiin montako puhelua/soittajaa oli edelleen ennen minua... it's a final countdown...Ennen sinua on vielä 4 soittajaa... Musiikki oli edelleen huonoa, mutta kyllähän sitäkin kuunteli, koska minulle vastattiin ja sain ajan vastaanotolle.

Olin terveyskeskuksella itselleni sopivaan aikaan noin 5 minuuttia ennen vastaanottoaikaa, mutta koska jonotin väärälle luukulle 10 minuuttia, istuin väärässä paikassa 5 minuuttia ja jonotin oikealle luukulle 5 minuuttia, olin jo myöhässä vastaanotolta kun sinne pääsin. Olo oli kurja ja mieli matala, mutta oi kuinka ihana henkilö siellä oli vastassa! Ystävällinen, myötätuntoinen ja kaikinpuolin lämmin! Hän hoisi asiani sulavasti eli kirjoitti sairaslomaa ja kuunteli kurjuuttani.

Lopuksi hän vielä ilmoitti että olen aina tervetullut Kaarinan terveyskeskukseen! Hyvä Kaarina!